How did Bosco the stray dog's story end?

This is mine.  All mine.

Well, it didn't! Bosco's story keeps going on happily, in a new family. In fact, in our family. Oops!

I told you in my last writing, that I took a homeless dog from Malaga to Finland.
I thought that this gorgeous podengo boy, Bosco, had a home waiting for him. Unfortunately, there was no home for him. Tears in my eyes I said goodbye to this little fellow. Thought I'll never see him again.

Since that day, I have been thinking if he'd already find a home. I checked Boscos adoption ad several times per day. No, "reserved" tags. Why?
Then it hit me: What if? Could we help him?

I wasn't sure if Bosco would get along with my bulldog because my girl wants to be the queen of the house. And she was quite bossy at first. So we started with playdates. We met few times in a dogpark and went for a walk together. Bosco was still little cautious with my dog, but I saw that there might be a chance for them. Obviously my dog liked Bosco but sometimes she is a bit difficult to understand because of all those weird noises she keeps. "Whats that grunt?" Other dogs might think. Maybe that's why Bosco was so vigilant at first. We couldn't be sure if it will work.
I was almost giving up hope, but then I was asked if we could give a foster home for Bosco and see how it will start to roll.

First day at our home. Perfect. They get along so well that I couldn't belive my eyes. They played together, ran together and even slept together in the same bed.
This will definitely work! We also visited our summer house in North Karelia and they ran free like maniacs. They had so much fun, and of course, a lot of grannys treats. Bosco made also some new friends, Jazzi the Cockerspaniel and Fritzoff the Papillon. A lots of running together.

Enjoying bone by the lake in autumn Finland.

Bosco has been in our home for two weeks now and I just signed an adoption contract.
So he is now officially a member of our family.

This wasn't planned. Not at all. It just happened and I couldn't be happier. Bosco is a very happy dog now and he will never be abandoned again.

Welcome home, Bosco!

P.S This blog text is dedicated to my good friend, Laura, who introduced animal rescue to me. Here's a link to Laura's blog called Valkoinen Sarvikuono.

                                                                                                             *****

In North Karelia.

Niinhän siinä sitten kävi, vaikka kuinka vannoin, etten ota koiraa, enkä adoptoi ainuttakaan Espanjan reissulta. No mitä muutakaan sitä voi odottaa, kun vierailee koiratarhalla ja näkee kerralla kaikki kauhuskenaariot. Eli siis, Boscon elämä jatkuu uudessa perheessä. Meidän perheessä.

Kirjoitin viime kerralla, että toin Suomeen podengo pojan, Boscon, etsimään uutta kotia. Kotia ei kuitenkaan kuulunut ja Boscon nimi näytti vaan tipahtavan alemmas ja alemmas kotia etsivien listalla. Sydäntä särkevää.

Mitä, jos? Kävi parikin kertaa mielessä. Voisimmekohan me jotenkin auttaa? En ollut yhtään varma, tulisiko Bosco juttuun meidän bulldogin kanssa, mutta pitihän sitä kokeilla. Alku ei näyttänyt kovin lupaavalta, sillä Bosco tuntui pelkäävän meidän napakkaa narttua. Pari kertaa käytiin koirapuistossa tutustumassa ja lenkillä kaikki menikin ihan hyvin. Silti Bosco oli varovainen, joten emme osanneet sanoa, onnistuuko tämän parivaljakon ystävyys vai ei. Lisää stressiä rescue koira ei tarvitse, joten sen on viihdyttävä uudessa kodissa. Pelossa elämisen ajan on oltava jo ohi.




Olin jo luopumassa toivosta, kunnes minulle ehdotettiin, että tarjoaisimme Boscolle sijaiskodin. Katsottaisiin aluksi kotioloissa, miten se alkaa sujumaan ja tarvittaessa Boscolle etsittäisiin koti muualta, mikäli kaverisuhdetta ei saada syntymään.

Yllätykseksemme meininki oli täysin erilainen kuin koirapuistossa. Koirat tulivat samantien hyvin juttuun ja leikki alkoi välittömästi. Mitään itkuja ei itketty ja koirat nukkuivat yönkin vierekkäin. Yhteinen sävel löytyikin siis yllättävän nopeasti, eikä bulldogin röhinäkään näytä enää kummastuttavan latinoa. Mahtavaa! Käytiin jo yhdessä mökilläkin ja Bosco on päässyt nauttimaan Suomen mökkimaisemasta täysin rinnoin. Uusia kavereitakin löytyi systerin cockerista, Jazzista, sekä tädin perhoskoirasta, Frizoffista. Vauhtia riitti niin paljon, että lamppu sammui nopeasti nukkumaan mentäessä.

Good night. I can sleep now. In peace.

Bosco on ollut meillä nyt parisen viikkoa ja ilokseni voin kertoa, että allekirjoitin juuri luovutussopimuksen ja Bosco on nyt virallisesti perheemme jäsen.
Jälleen on siis yksi koditon löytänyt kodin. Vahingossa? Sattumalta? Kuinka vain. Näin siinä nyt vaan pääsi käymään.

Tervetuloa kotiin, Bosco!

PS. Tämä bloggaus on omistettu ystävälleni Lauralle, joka tutustutti minut rescue-toimintaan. Häntä voi siis syyttä kaikesta. Kiitos, Laura.
Tässä vielä linkki Lauran omaan blogiin nimeltä Valkoinen Sarvikuono jossa mimmi kertoo elämästään mamuna Malagassa, heh! ;P

Animal rescue - A piece of human kindness

Spludge's life is in Mijas. She stole my heart.

(First in English, then in Finnish)
(Äiti: Skrollaa alas, niin alakkaa löytymmään suomeksi) ;D

This was a little bit different holiday. I travelled to Fuengirola, Malaga, to visit my good friend Laura who recently moved there. Normally, I run to the beach every single morning, caring nothing but getting tanned. Well, something else happened this time. This is the story how I got involved with animal rescue.

Laura helps homeless dogs and she asked if I could carry a dog cage from Finland to Malaga. Sure, why not! Two hours before my flight a lady from Autetaan Eläimiä ry (Finnish association that helps homeless dogs to find a loving home)  brought a cage to the Helsinki-Vantaa airport, paid the costs and even lifted the cage to the conveyer. All I had to do was to be present. Even lazy me can survive from that. Hurray!

When I arrived to Malaga I grabbed my luggage and the cage to a cart and headed out.
As soos as I got out, there was another lady waiting for me. She took the cage and thanked me about thousand times. I was little surprised. What's the fuss about?

The thing is, there are too many homeless abandoned dogs that are looking for someone to love and take care of them. Thank god there are these people who care and give their time to help these innocent little cuties who have absolutely nobody to rely on. I highly respect these people and my faith to human kindness increased in seconds. But they do need help and they are grateful for any kind of favour they can get.

Animal rescue process isn't just a piece of cake. There are many things that has to be taken care of. For example wounds, diseases, vaccinations, surgerys, castrations, microchips, registration etc. The list seems to be endless. And when the dog is finally ready to go home. There is no home. This is heartbreaking. And if the dog gets adopted, there comes another obstacle. How to get home? This is where we all can help. If you can't adopt a dog, you can always take a cage with you and you'll make sure that someone gets home in it. Or even better, you can take a dog with you when you travel back home. It's as easy as carrying an empty box and you can see the joy of the family when they meet their new family member for the very first time. Priceless.



All the dogs are well taken care of and boxes are very clean.

One Morning we took a bus to Mijas and walked to the local animal rescue centre, P.A.D (Protección de
Animales Domésticos) to walk homeless dogs. My own cockerspaniel had passed a way only a week ago and of course I started to cry when they handed me a black cockespaniel to walk with. That little fellow was so full of joy to get out that my tears dried immediately. We had a fun race around the area and we both enjoyed. But in this case, I think I was the lucky one. There's nothing more cheery than a joyful cockerspaniel.



Hanging around with Basil and Candy.

We walked several dogs during my visit and we had many beautiful moments. All the dogs were very kind and sincerely happy to get some attention and care.

I can sure you, that this is definitely the best way to start a day on a holiday. So if you have time and you want to do something good, just contact your local animal rescue centre and take a little walk with one or more doggies. It really doesn't take a big effort but it would make some little fellow very happy.
What could be more rewarding?

Of course, If you don't have any experience of dogs, I recommend to take someone more experienced with you. You might even found new friends.

Ticket to ride. ;)

Departure day. At the airport again. This time I met Stacey from 4 paws adoptions. She handed to me this gorgeous little podengo boy called Bosco. Everything went well and I didn't have to do anything, except pet Bosco. He stole my heart immediately and I was pleased to take him to he's new home. Bosco was so beautiful, kind and full of love. He's owners will be lucky. We went to check-in and Stacey paid Bosco's costs. When I got my boarding pass, Stacey took care of the dog and I went to the security check. Going to see Bosco at the Helsinki-Vantaa airport. ¡Buen Viaje!

Landed. Went to get my luggage and Bosco. Everything went smoothly. Bosco was little confused but very calm considering the circumstances. Unfortunately there was no home for Bosco yet. I miss understood something, so I didn't see that beautiful moment when a dog gets a new family. Felt sad but at least he's now in Finland and will find a home soon. He's lives now happily in a foster home and waits to get his own little family. Good luck Bosco! I'll never forget you.

With Bosco at Helsinki-Vantaa airport.

So this is my experience about dog rescue. It's not much but at least it's something. No less than 500.000 dogs will be abandoned each year, so if any of you who read my story, will help an animal in any way, maybe by walking a homeless dog, gives a home to one or brings a cage to a dog shelter, then this was worth of writing.

If you want to help or donate, please visit/like these sites for more information:
Autetaan eläimiä
4 Paws Adoptions
Protectora de Animales Domésticos de Mijas Costa - P.A.D

You can also support Finnish Autetaan eläimiä -society.
Support membership fee is 10€/year.
Finnish account: FI54 5612 1120 4398 38
Reference nrb: 2040






                                                                                    *****

Heitin tuossa hiljattain reissun ystäväni, Lauran, luokse Fuengirolaan, Malagaan. Tällä kertaa ohjelmaan kuului myös jotain ihan muuta kuin sitä nahan grillausta aurinkotuolissa. Tässä tuleekin Teille lyhyt kertomus siitä, kuinka iskin lusikkani eläinten auttajien soppaan ja voin kertoa, että kokemuksena se oli erittäin koskettava.

Laura auttelee kodittomia eläimiä ja hän kysyi, olisinko valmis toimimaan lentokummina; Eli tyhjä koirahäkki kyytiin mennessä ja täysi tullessa. Miksipä ei!
Paria tuntia ennen lentoa minulle tuotiinkin häkki Autetaan Eläimiä ry:sta, kulut maksettiin ja jopa häkki nostettiin hihnalle puolestani. En siis tehnyt mitään muuta kuin toimitin tyhjää. Ei ollut kamalan rankka kokemus.

Malagaan saavuttua nappasin laukkuni sekä häkin kärryyn ja painelin ulos. Siellä minua odottelikin jo erittäin mukava rouva, joka otti häkin vastaan ja kiitteli tuhannesti. Itse ihmettelin vaan, että eipä kestä, koska enhän ollut itse tehnyt juuri mitään. Hän oli kuitenkin erittäin tyytyväinen. Outoako? Ei ehkä sittenkään.

Espanjassa hylätään vuosittain noin 500.000 koiraa hyvinkin julmalla tavalla. Onneksi vielä on kuitenkin ihmisiä, jotka välittävät näistä hylätyistä pikku kavereista, joilla ei ole ketään kehen turvautua. Eläinten auttaminen ei ole kuitenkaan mikään ihan läpihuutojuttu vaan huomioon otettavien asioiden lista tuntuu lähes loputtomalta; Vammojen, haavojen yms. hoito, rokotukset, leikkaukset, kastraatiot, mikrosirut, rekisteröinnit, luvat yms. Näitähän riittää. Ja, kun koira on vihdoin ja viimein valmis lähtemään kotiin, kotia ei ole. Ja jos koira on tarpeeksi onnekas ja joku perhe on valmis tarjoamaan tälle kodin, onkin seuraava este jo valmiina odottamassa; Miten päästä kotiin? Aina ei valitettavasti ole mahdollisuutta hakea/viedä koiraa uudelle omistajalle ja tällöin lentokummien apu onkin kullan arvoista. Tässä me kaikki reissuilijat voimme auttaa. Jos ei muuten, niin ihan vain ottamalla häkin mukaamme lennolle. Helpompaa kuin ristinolla,eikö vain?

 Apu on siis tarpeen ja pientäkin avunantoa arvostetaan hyvin paljon. Itsellenihän tämä oli ihan pikku juttu, mutta joku onnellinen pääsee siinä häkissä uuden perheensä luo. Pienelläkin asialla voi siis olla loppujen lopuksi suuri merkitys.

Heartbreaker

Eräänä aamuna nappasimme bussin Mijakseen ja vierailimme P.A.D:in (Protección de
Animales Domésticos) tarhalla, jossa ulkoilutimme kodittomia karvanassuja. Koirat kuulivat tulomme jo kaukaa ja haukkuminen alkoi voimistua, kun lähestyimme tarhan muureja. Kun astuimme porteista sisälle, näin useita häkkejä, joiden asukit tulivat välittömästi ovelle kerjäämään huomiota. Herkistyin, tottakai, välittömästi.

Pian meille annettiinkin ensimmäiset ulkoilijat mukaan. Minun kohdalle osui kaunis cockeri, jonka katse sulattaisi jäisenkin sydämen. Oma cockerini oli hiljattain nukkunut pois, joten kyyneliltä ei voinut välttyä. En vaan voinut ymmärtää, miten joku voi hylätä tällaisen suloisuuden, kun itse olin valmis pitämään omastani kiinni viimeiseen hetkeen asti. Tunsin sekä sääliä, että vihaa, mutta vain hetken. Kaveri oli niin iloinen, että kyyneleet saivat kuivua ja meillä oli oikein mukava lenkki pitkin Mijaksen maisemia. Mikään ei pelasta päivää paremmin kuin iloinen cockerspanieli.

Ulkoilutimme useita koiria ja voin luvata, että tämä on hieno ja erilainen tapa aloittaa aamu lomalla. Jos joku Teistä on lukenut aiemman kirjoitukseni niin tiedätte, että on niitä hölmömpiäkin tapoja. ;)
Mikäli siis luulet, että sinulla voisi olla aikaa käydä kävelyttämässä karvakuonoja, ota ihmeessä yhteyttä vaikkapa paikalliseen koiratarhaan ja kysy, josko siellä tarvittaisiin apua. Kokemus koirista on toki suotavaa tai ainakin kannattaa olla joku, joka osaa käsitellä koiria, mukana.

Pit stop at Mijas.

Lähtöpäivä Malagan kentällä. Tällä kertaa tapasin Staceyn 4 Paws Adoptions -yhdistyksestä. Hän toi minulle Suomeen vietäväksi upean podengo pojan, Boscon, läjän papereita ja koiran passin. Stacey hoiti kaikki viralliset osuudet sekä maksoi Boscon kulut. Minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin vilauttaa papereita checkauksessa ja jatkaa matkaa. Stacey saattoi pojan lähtöviivalle ja minä  tapaisin Boscon seuraavan kerran Helsinki-Vantaalla. See u!

Myös Suomen päässä kaikki sujui mutkattomasti ja pian luovutinkin Boscon Autetaan Eläimiä ry:n, todella miellyttävälle edustajalle, Marjaanalle. Itse luulin, että Boscoa on jo perhe vastassa, mutta ikävä kyllä en päässyt tällä kertaa näkemään sitä hellyttävää ensitapaamista, jolloin koira tapaa uuden perheensä. Pääasia on kuitenkin, että Bosco pääsi hyvään kotihoitoon hellittäväksi ja saa varmasti myös pian oman rakastavan perheen. Onnea matkaan, Bosco!

Basil & Candy going for a walk.

Tämä oli siis minun ensikosketus kodittomien eläinten auttamiseen. Eihän tämä nyt paljoa ole, mutta jotain kuitenkin. Kokemuksena tämä oli erittäin hieno ja tulen varmasti osallistumaan jatkossakin.
Jos yksikin, joka lukee tämän kirjoituksen, auttaa koditonta edes jollain pienellä tavalla, oli tämä pätkä kirjoittamisen arvoinen.

Suuri kiitos ja kumarrus kaikille näille sydämellisille ihmisille, jotka välittävät ja antavat aikaansa niille, joilla ei ole ketään, kuka ottaisi syliin silloin kun on paha olla. Kiitos.

Lisätietoa siitä, miten voit auttaa, löytyy mm. seuraavien linkkien alta.

Autetaan Eläimiä ry
4 Paws Adoptions
Protectora de Animales Domésticos de Mijas Costa - P.A.D

Voit myös halutessasi tukea Autetaan Eläimiä ry:n toimintaa lahjoituksella.
Yhdistyksen kannatusjäsenmaksu on 10€/vuosi (ei mielestäni kovin hurja)
Tilinumero: FI54 5612 1120 4398 38
Viitenumero: 2040